Omakustanteen tekeminen on kiinnostavaa, mutta hikistä hommaa. Olen reilu vuosi sitten koonnut Kulttuuri.se:n kotisivulle hyödyllistä tietoa vähemmistökirjailijoille, ja kun päädyin kustantamaan itse kolmannen romaanini, Marttinansaaren, luulin että osaisin homman. Mutta matkaan tulikin monta mutkaa ja tenkkapoota.
Nykytekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, että voi itse julkaista kirjansa eikä ole enää kustantamojen armoilla. Mutta vaikka kirjan tekeminen ei maksa enempää kuin käytetty auto, niin tyhjätaskun on vaikea mistään nyhjäistä eli ensimmäiseksi oli yritettävä saada jostakin rahaa.
Ruotsin Kulttuurineuvostollahan on omat pottinsa vähemmistökirjallisuuden tukemiseen, siis ei itse kirjoittamiseen, mutta tuotanto- ja markkinointi yms. kuluihin. Täytin hakemuksen hyvin huolellisesti ja lunttasin Infopankista (=ohjeet vähemmistökirjailijoille) kohtaa, johon olin selittänyt mitä Kulttuurineuvosto ajaa takaa kysymyksillään. Se kannatti, sain 50 000 kruunua kirjan taittoon, painokustannuksiin ja markkinointiin. Iso summa luulin silloin.
Kun olin saanut rahat, oli aika kaivaa käsikirjoitus pöytälaatikosta. Olin tarjonnut käsikirjoitusta kustantamoille Suomessa, mutta tuloksetta. WSOY:lta, joka julkaisi esikoiseni, olin jo aikaisemmin saanut ei kiitoksen, tosin kannustavin sanoin. Nyt alkoi viimeinen editointivaihe ja usko alkoi hiipua. Kirjailijan työhönhän kuuluu että välillä on kingi ja välillä luuseri. Oli vaikea saada otetta käsikirjoituksesta, onko tästä johonkin? Onneksi tukijoita ja kannustajia löytyi.
ISBN-numeron hankkiminen Kuninkaalliseltakirjastolta kävi käteväksi ja maksutta, ja varalle useamman numeron uusintapainosta ja e-kirjaa varten.
Oikoluin itse Marttinansaarta monta kertaa ja käännyin sitten hyvän suomenkielen kielikorvan omaavien ystävieni puoleen. Ammattilaisilta palvelun voi ostaa, mutta tässä vaiheessa olin ymmärtänyt, että saamani summa ei ollutkaan niin suuri kuin olin luullut.
Kirjan taiton olin ajatellut tehdä itse. Olen vuosikymmeniä sitten taittanut lehteä, ja olin ajattelut opetella uuden taitto-ohjelman opintopiirin kurssilla, ja näin olisin voinut maksaa itselleni korvauksen taitosta. Korona tietysti esti nämä haaveet ja käännyin ammattilaisen puoleen.
Taittajan tehdessä työtään, minä keskityin kansikuvan etsimiseen. Kävin läpi omat varastot, selasin netin kautta ostettavia kuvia, sain serkun tuttavalta upeita rantamaisemia Uukuniemeltä, mutta sopivaa ei vain löytynyt. Veljeni tytär kaivoi omia kansioitaan, ja lopulta, monen tuskaisen päivän jälkeen, näin sen, kuvan, joka heijasti kirjan sisältöä.
Painopaikaksi valitsin Författarnas bokmaskinin, jossa monet ruotsinsuomalaiset kirjat on painettu. Siellä saa käteensä koekappaleen ja voi vielä muuttaa jotakin, jos tuntuu ettei koneella suunnitellut vastannutkaan todellisuutta. Kun sain kirjat kotiin ja rupesin lähettämään kiitoskappaleita, kauhukseni yhden kirjan lehdet irtosivat. Onneksi näin, koska olin jo työntänyt kuusi laatikkoa sohvan taakse piiloon ja en olisi muuten arvannut tarkastaa kaikkia kirjoja. Maanantaikappaleita löytyi mahdottomasti. Paino selitti, että kirjan paksuus oli ollut liikaa heidän liimakoneelleen. Tietystikään susista ei tarvinnut maksaa, mutta suretti silti suuresti.
Tässä vaiheessa väsähdin, mutta nyt oli saatava kirja maailmalle. Bokinfo on instanssi, jonne oman firman kautta omakustanteen tekijät voivat ilmoittaa kirjansa perusdatan. Kun sopimus oli solmittu, heiltä tuli monisivuinen ja hankalasti täytettävä lomake, kirjan fyysistä mitoista, sisältökuvausta ja linkeistä. Vaikeinta oli myös päättää hinta, jolla kirjaa myydään jälleenmyyjille. Suomessa Bokinfoa vastaa Kirjavälitys, jonka puoleen voi kääntyä vaikkei olisikaan firmaa.
Sitten kirja piti saada esim. Adlibriksen listoille, koska esimerkiksi 96 prosenttia Ruotsin kirjastoista on sitoutunut ostamaan kirjansa heiltä. He ottavat tiedot suoraan Bokinfosta ja koska olin kirjoittanut esittelytekstiin ensin ruotsiksi ja alle suomeksi, niin Adlibris otti tekstin sellaisenaan ja kirjaani myytiin Suomessa ruotsinkielisellä esittelyllä. He eivät voineet nostaa suomalaista tekstiä ensiksi, kaikki on automatisoitu, joten vaihdoin lopulta tekstien paikkaa Bokinfossa.
Adlibris vaati myös hankkimaan jakeluyrityksen, itse en saisi postittaa tilattuja kirjoja. Förlagssystem vetää 20 prosenttia kirjan jälleenmyyntihinnasta ja minä maksan toimituksen sen varastoon. Toisaalta ehkä ei yhtään huonompi ratkaisu, koska he huolehtivat kirjat myös Suomeen ja postituksen Ruotsin sisällä.
Markkinointi on ollut tosi työlästä, korona on estänyt kaikki kirjailijavierailut, joten päätin vihdoin teetättää kotisivun. Ammattilainen huolehti ulkonäöstä, minä sisällöstä, eikä sitäkään tehty käden käänteessä. Lähetin myös sähköpostia kirjastoille sekä Suomessa että Ruotsissa ja medialle ja joillekin bloggareille kirjaa pdf-muodossa. Suomen puolella tulos on ollut tosi vaatimaton, mutta onneksi ruotsinsuomalainen media on huomioinut hienosti kirjaa.
Entä sitten talous? Laitoin jälleenmyyntihinnaksi 200 kr, mikä tarkoittaa että kirjani on kalleimmasta päästä verkkokaupoissa! Adlibris myy kirjaani Suomessa 33 eurolla, Ruotsissa 272 kruunulla. Kun lasken tuloista pois taitto- ja painokustannukset, jakelufirman ja liikevaihtoveron rosentit, maksan työnantajamaksut ja verot jaettuna per kirja, voin vain todeta, että Adlibris tienaa kirjallani enemmän kuin minä.
Kevään aikana olen osallistunut Suomen ja Ruotsin BoD:in (BokonDemand-kansainvälinen yritysketju) digitaalisiin kirjakahviloihin. Ehkä palvelukustantamo on, ellei parempi niin ainakin yksinkertaisempi vaihtoehto omakustanteen tekemiselle.
Heidän kauttaan voi tehdä e-kirjan ilmaiseksi, vaikkei olekaan teettänyt kirjaa heillä. Mutta ei tämäkään ollut niin yksinkertaista kuin sen piti olla, niin kuin ei mikään Marttinansaaren tekemisessä. Mutta silti en kadu että ryhdyin hommaan, niin paljon lämmintä lukijapalautetta olen kirjasta saanut.
Infopankki löytyy http://kulttuuri.se/infopankki_1.html